Eliina Elisabeth Niemistö o.s. Takkinen
s. 24.10.1918 Jääskissä, Imatralla
k. 29.05.2018 Helsingissä

Eliina-serkku on poissa. Hän sai rauhaisan levon omassa sängyssään Helsingissä Lauttasaaressa rikkaan ja pitkän, lähes sata vuotta kestäneen elämän päättyessä. Hänen eloisa, viehättävä persoonansa puhutteli meitä jokaista, jotka saimme tuntea hänet vuosien varrella.
Eliina-serkku syntyi Jääskissä Amalia-äitinsä vierailumatkalla vanhempiensa kotiin. Sieltä Karjalan laulumailta Eliina sai evääksi runo- ja laululahjat ollessaan myöhemmin lapsuudessa useita kertoja isovanhempiensa luona. Niin hän itse kertoi.

Kun enimmäiset Takkisen sukujuhlat pidettiin Oulunsalossa 3.6.2000, oli Eliinakin kutsun saatuaan halunnut tulla sukujuhlille. Siellä hän lausui minun toivomuksesta muutaman runon niinkuin myöhemmin monissa sukujuhlissamme ilahduttaen ja riemastuttaen juhlaväkeä. Eliina valloitti upeilla esityksillään niin nuoret kuin vanhemmatkin juhlavieraat ja sai ihastuneet suosionosoitukset, jotka eivät meinanneet loppua. Kuultuaan, että juhlaväkeä oli noin 200 henkeä, hän tarttui käteeni: ”Ei voi olla totta, että minula on 200 serkkua!” Selitin, että heitä voi olla
paljon enemmänkin ja on tätejä ja setiäkin, eivätkä he kaikki ole täällä.

Eliina oli monipuolinen persoonallisuus. Hänen puolisonsa Pentti Niemistö oli opettajana Utsjoella. Sieltä Utsjoelta Pentin rakentamasta omakotitalosta sain Eliinalta joskus kirjeen tai kortin. Niissä hän kertoi yrteistä ja marjojen keruusta, veteraanityöstä ja osallistunisesta seurakuntatyöhön. Myös Utsjoen nuoret olivat erikoisesti hänen huolenaan. Kun Eliina täytti 90 vuotta ja oli käymässä Oulussa, kokoonnuimme viettämään lähisukulaisten kanssa hänen syntymäpäiviään. Eliinan toivomuksesta laitoimme suunnittelemamme kukkarahat kirjekuoreen ja Eliina lahjoitti ne edelleen Utsjoen nuorten eteen tehtävään työhön. Muutaman päivän kuluttua tuli sydäntä lämmittävä kiitoskirje Utsjoen nuoriso-ohjaajalta.

Eliina siunattiin viimeiselle matkalleen Oulun vanhassa siunauskappelissa heinäkuussa, viikko ennen kesän sukujuhlia. Saimme olla Sirkan kanssa omasta ja Takkisen sukuseuran puolesta saattamassa Eliinaa ja jättää rakkaat jäähyväiset hänen arkulleen ja osallistua kauniiseen muistotilaisuuteen, jossa oli esillä muistopöydässä myös monet Eliinan saamat kunniakirjat ja ansiomitallit, jotka kertoivat omalla tavallaan Eliinan monipuolisesta ja ansiokkaasta elämäntyöstä.

Rakkaan Eliina-serkun muistoa kunnioittaen

Kerttu Saarni