Kun maailma velloo ympärillä, ihminen alkaa pelätä. Pelko lähtee siitä perusajatuksesta, että en ole turvassa. Näin äidin ja isän näkökulmasta pelko   kohdistuu usein  myös siihen, että miten lapsemme tulevat selviytymään.

Sain juuri Whatsapista videon, jossa noin puolet sisaruksistani viettää pikkujoulua isosiskoni luona Hämeenlinnassa. Videolla lauletaan kauniist. Tulee ikävä. Meidän pohjoisen porukan pikkujoulu on vasta suunnitteilla.

Omat sisarukseni ovat hajallaan ympäri Suomenmaata. Kerran leikittelimme ajatuksella, että otamme asuntovaunun perään ja lähdemme Suomen kiertueelle. Hahmottelimme reittimme sisarusteni ja mieheni sisarusten asuinpaikkojen perusteelle. Ihana kierros siitä olisi tullut, jos sinne olisimme selvinneet. Sopivasti   noin kolmensadan kilometrin välein olisi ollut pysähdyspaikkoja – rakkaita sellaisia.

Suvun ja perheen merkitys kasvaa ja korostuu silloin, kun kohtaamme elämässä vaikeuksia. Itsestään selvyyksistä, sisaruksista tulee elämän kantavia voimia. Ajatusmaailman ja lähtökohtien samanlaisuus tuovat sellaisen turvallisen pohjavireen, johon voi luottaa kuin kallioon.

Meidän perheemme ja sukumme on kohdannut viimeisen viiden vuoden aikana sellaisia vastinkäymisiä, että tuntuu, ettei sellaisia voi yksille ihmisille sattuakaan.   Kun on ollut kuolemaa ja vakavia onnettomuuksia, jäljelle jää vain tärkein: rakkaus läheisiin ja kaiken Luojaan. Ihmismieli kyselee tällaisissa tilanteissa kaiken tarkoitusta ja yrittää etsiä vastauksia kuka mistäkin. Itse olemme sisarusten kanssa todenneet monesti, että jos ei mitään muuta vastausta ja tarkoitusta ikinä meille anneta, ainakin olemme hitsautuneet näissä niin yhteen, että siinä on lahjaa koko loppuelämäksi.

Kaiken pelon ja erilaisten vaikeiden asioiden keskellä lähestyvän joulun sanoma on lohdullinen: enkelit sanoivat paimenille, että älkää pelätkö. Samoin Jeesuksen haudalla ilmestyneen enkelin ensimmäiset sanat olivat, että älkää pelätkö. Vaikka silloinkin tapahtui sen ajan ihmisten mielestä pelottavia asioita, enkelin viesti oli lohdullinen.

Se lohduttaa meitä nytkin. Kaiken hälyn ja kiireen ja pelonkin keskellä saamme rauhoittua nauttimaan Jeesuksen syntymäjuhlasta kaikkein tärkeimmän sanoman äärelle virren 31 sanoin:

Jo, joulurauha, saavu, jää, nyt joka sydämeen, luo toivon, ilon lämmin sää maailman kylmyyteen. Vieraaksi saan nyt kuninkaan, et muutu, Herra, milloinkaan!                     Oi, joulurauha, saavu, jää, luo toivon lämmin sää.

Siunattua joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta koko Takkisen sukukunnalle toivottaa

Sirkka Lehto Oulunsalosta                                                                                                                 sukuseuran hallituksen jäsen