Sukujuhlat 2024
Takkisen sukuseuran kahdeksas sukutapaaminen järjestettiin 3.8.2024 Piippolan nuorisoseuran talolla. Sateisen viikon jälkeen lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja loi osaltaan juhlamieltä. Juhlaan olikin moninkertaiset syyt. Edellisestä sukutapaamisesta oli kulunut jo kuusi vuotta, koska vuonna 2021 ei voitu kokoontua koronapandemian vuoksi. Päivän aikana vietettiin myös syntymäpäiviä ja juhlittiin kahta uutta kunniajäsentä.
Yhdentoista jälkeen alkoi Takkisia saapua paikalle, johon opasti Erkki-vaarin harmaa puvun takki ja jossa odotti Eija-emännän laittamat tervetulokahvit suolaisten ja makeitten piiraitten kera. Puheensorina täytti vanhan rakennuksen, jälleennäkemisen iloa oli ilmassa. Uudet ja nuoret sukulaiset toivotettiin myös lämpimästi tervetulleiksi. Kuin myös lapset, jotka päivän mittaan tutustuivat toisiinsa ja löysivät yhteistä puuhaa. Kesätapaaminen kokosi yhteen noin 75 suvun jäsentä.
Varsinainen ohjelma alkoi yhteislaululla ”On maista kaikista sittenkin”, jonka jälkeen kaksi kautta seuraa ansiokkaasti johtanut Hannu Takkinen lausui tervehdyssanat muistellen sekä lähimenneisyyttä että vuoden 1717 surullisia tapahtumia Pudasjärven Kollajalta. Ne muistutuksena siitä, miten vaikeaa aikaa silloin elettiin ja miten nyt on hyvä aika, kun saamme elää rauhassa ja kenenkään ei tarvitse nälkää nähdä. Marjo Takkinen-Seppälä sai piipposena kunnian toivotella vieraat läheltä ja kaukaa tervetulleiksi ja sai samalla tilaisuuden esitellä omaa syntymä- ja asuinkuntaansa niille, jotka olivat ensi kertaa Piippolassa. Monille Takkisille Piippola on kyllä kovin tuttu paikka, ja varsinkin Manninmaahan liittyy paljon rakkaita muistoja. Seuraavaksi ääneen pääsivät Lassin tytöt laulaen kesäisiä lauluja. Niitä oli kyllä mukava kuunnella. Soili (Salo) huolehtikin juhlan kaikesta musiikista rennosti ja taidokkaasti.
Nuorisoseuran näyttämölle, sille samalle, jonne Juuson ja Reetan lapset olivat monesti nousseet laulamaan, lausumaan ja näyttelemään, oli kattoon ripustettu monista sukujuhlista tuttu sukupuuvaate. Sukupuun eteen nousivat vuorollaan kaikki paikalle tulleet sukuhaaransa edustajat ja kiinnittivät oman lehtensä oksiin oman esi-isänsä tai -äitinsä kohdalle. Samalla jokainen kertoi jotain itsestään, kuka on ja mistä tulee. Sukupuussa on runkona Matti ja Kaisa (Pelttari) Takkinen ja oksina yhdeksän heidän lastaan. Viidestä eri oksasta oli edustajia: Juhon, Henrikin, Kaisan, Aapon ja Juuson. Sukupuun edustalla tuli ikuistettua myös kuviin kaikki paikalla olleet perhekunnittain. Kiitos kuvaajalle!
Sukupuun nuorimman eli Juuson oksaa oli jatkettu näitä juhlia varten ja siihen oli lisätty Juuson ja Reetan lasten nimet. Onhan juuri Juuson haara kasvanut suureksi ja on elinvoimainen. Sukujuhlaan oli saapunut kuutisenkymmentä Juuson ja Reetan jälkeläistä. Suurin porukka tällä kertaa oli Erkin ja Saimin perhekunta, oltiinhan Piippolassa. Kovin koskettava hetki koettiin, kun juuri leskeksi jäänyt Marja-Liisa Isola kertoi uuden suru-uutisen; veljensä Tuomaksen (Tapion) kuolleen edellisenä yönä. Myös Lohen Riitta toi terveisiä Saara-siskoltaan, joka oli edellisenä päivänä saatellut puolisonsa haudan lepoon. Suru oli läsnä sukujuhlassa, mutta niin oli myös ilo. Kuten elämässä muutoinkin, ne vuorottelevat.
Viimeisenä sukupuun eteen nousi Maija Manninen, meidän kaikkien tuntema Maija-täti, Juuson ja Reetan lapsista viimeinen ja ainoa elossa oleva sekä hänen perhekuntansa. Kun perhe oli esitellyt itsensä, lavalle tuotiin tuoli ja Maija pyydettiin istuman siihen. Seurasi yllätysohjelma ja juhlien kohohohta. Maija-täti yllätettiin onnittelulaululla ja hän sai päähänsä kauniin kukkaseppeleen. Olihan hänen 90-vuotissyntymäpäivänsä. Oli ihana saada yllättää virkeä, eloisa ja rakas Maija!
Seuraavana olikin vuorossa ”Muistojen matka”-videoesitys. Sen oli tehnyt Tarja Lehtola Eksymän Sirkan tekstien ja vanhojen kuvien pohjalta. Videolla Juuso ja Reeta Takkinen kertoivat itse omat ja lastensa elämäntarinat sekä kuvasivat entisajan elämänmenoa. Salissa vallitsi esityksen ajan hiiskumaton hiljaisuus. Kun video päättyi Maija-täti huudahtaa tähän tapaan: ” Voi, sain elää uudelleen tuon elämän. Nuin se just meni!” Reaktioista päätellen esitys osui ja upposi meihin kaikkiin paikallaa olleisiin ja vei muistojen polulle ja toi mieleen monet edesmenneet sukulaiset. Videon lopussa Juuso-vaari muistuttaa meitä jälkipolvia sovussa ja rakkaudessa elämisen tärkeydestä. Esityksen jälkeen olikin hyvä hetki laulaa yhdessä hyvillä mielin ja kiitollisina Eino Leinon sanoin ” Oi, kiitos sä Luojani armollinen”.
Lyhyen jalottelutauon jälkeen seurasi sukuseuran virallinen vuosikokous klo 15.00. Kokouksessa toimi puheenjohtajana Tuomo Seppälä ja sihteerinä Pertti Manninen. Kokouksessa käytiin läpi sääntömääräiset asiat ja valittiin uusi hallitus. Sukuseuran uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Marjo Takkinen-Seppälä Piippolasta ja varapuheenjohtajaksi Juha Takkinen Kempeleestä. Hallitukseen valittiin Katri Savuoja, Arto Takkinen, Osmo Karjalainen, Timo Takkien ja Eeva Kamula sekä heille varajäsenet. Kokouksessa koettiin myös pieni juhlahetki, kun eteen kutsuttiin 90-vuotias Maija Manninen ja Katri Savuoja, joka on sukuseuran perustajajäsen ja on toiminut hallituksessa 25 vuotta. He ovat sukuseuran 7. ja 8. kunniajäsen ja suvun kantavat voimat. Ennen kokouksen päättämistä keskusteltiin seuraavan sukutapaamisen paikasta ja ajasta. Esille nousi Haapajärvi. Asia jätettiin hallituksen valmisteltavaksi.
Vuosikokouksen jälkeen saimme syödäksemme lohikeittoa ja rieskaa sekä jälkiruoaksi täytekakkukahvit.
Iltapäivä oli jo pitkällä ja oli aika suunnata Piippolan hautausmaalle kunniakäynnille Juuso ja Reeta Takkisen haudalle ja muualle haudattujen muistomerkille, joille laskettiin kauniit kukkakimput. 1.8.2024 oli tehty Sirkan ja Katrin toimesta kunniakäynti ja kukkien lasku Matti ja Kaisa Takkisen haudalle Oulunsaloon.
Osa juhlaväestä lähti jo kotimatkalle, mutta osa siirtyi pienen matkan Marjo ja Tuomo Seppälän pihapiiriin viettämään iltaa. Ilma oli päivän mittaan entisestään komistunut ja ilta-aurinko lämmitti väkeä, joka jutteli kesätuvassa ja pelaili hiekkakentällä lentopalloa. Seurusteltiin, kerrottiin muistoja, tutustuttiin toisiimme, kahviteltiin, syötiin lättyjä ja makkaroita. Oli niin mukava, kun kellään ei ollut kiirettä. Paljon jäi ihania muistoja kesäisestä sukutapaamisesta Piippolassa. Kiitos kaikille, kun tulitte ja viihdyitte. Ja kiitos teille, jotka osallistuitte järjestämiseen ennen ja jälkeen ja päivän aikana.
Teksti: Marjo Takkinen-Seppäiä
Kuvat: Auvo Takkinen
